Suomen koulujärjestelmää on tutkittu ja ihailtu maailmalla niin pitkään, että sen maine on osin erkaantunut todellisuudesta. PISA-tulokset, jotka kääntyivät laskuun 2000-luvun alun huippuvuosien jälkeen vuoden 2012 paikkeilla, heikkenivät entisestään samaan aikaan, kun kouluihin ajettiin aggressiivisesti digilaitteita. Tutkijat huomauttivat yhteydestä varhain, teknologiatoimittajat kiistivät sen, ja päättäjät sivuuttivat varoitukset — kunnes parlamentaarinen työryhmä julkaisi vuonna 2021 raporttinsa, jota ei voinut enää ohittaa.
Kasvatuspsykologi Pirjo Linnakylän johtama työryhmä kävi läpi 12 vuoden seurantadatan, joka kattoi 62 000 oppilasta. Johtopäätös oli suora: henkilökohtaisten tablettien käyttäminen pääasiallisena oppivälineenä kytkeytyi tilastollisesti merkitsevällä tavalla syvällisen luetun ymmärtämisen heikkenemiseen. Kyky omaksua ja jäsennellä kolmea kappaletta pidempiä tekstejä rapautui riippumatta perheen sosioekonomisesta taustasta, opettajien osaamisesta tai opetussuunnitelman sisällöistä.
Poliittinen vääntö suunnanmuutoksesta oli kovaa. Koulujen laite- ja ohjelmistosopimuksilla tiliä tehneet EdTech-yhtiöt lobbasivat kiivaasti uudistusta vastaan, opettajakunta jakautui ja vanhempien mielipiteet jakautuivat valtakunnallisessa kyselyssä tasan kahtia. Hallitus vei linjauksen kuitenkin läpi nojaten poikkeukselliseen kriteeriin: tutkimusnäytön katsottiin täyttävän saman vaatimustason, jota Suomessa edellytetään lääketieteellisiltä hoitotoimenpiteiltä. Asettelu osoittautui metodologisesti niin vahvaksi, että kriitikoiden oli vaikea kumota sitä.
Käytännön toteutus vaihteli kunnittain. Täyden U-käännöksen tehneissä 247 kunnassa — joissa henkilökohtaiset laitteet poistettiin alakouluista kokonaan ja kynä sekä paperikirjat palautettiin arjen perustaksi — luetun ymmärtämisen tulokset paranivat kolmessa vuodessa 18 pistettä. Hybridimallia kokeilleissa 114 kunnassa kohennus jäi vaatimattomaan 7 pisteeseen. Niissä 43 kunnassa, joissa käytäntöjä ei muutettu lainkaan, oppimistulosten laskukierre jatkui entisellään.
«Sekoitimme tiedon saatavuuden ja ajattelukyvyn. Ne eivät ole sama taito, eivätkä ne kehity samalla tavalla.»