Suomen vuonna 2023 voimaan tullut sote-uudistus siirsi vastuun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä yli kolmeltasadalta kunnalta 21 itsehallinnolliselle hyvinvointialueelle, HUS-yhtymälle ja Helsingin kaupungille. Nyt, kolmen toimintavuoden jälkeen, malli on uudelleenarvioinnin kohteena — ja keskusteluun on noussut kysymys, onko alueiden nykyinen määrä ylipäätään tarkoituksenmukainen.
Asiantuntijat: 6–11 aluetta voisi riittää
Joulukuun 2025 puolivälissä julkaistussa väliarvioinnissa, jota kutsutaan yleisesti Erholan raportiksi vetäjänsä, alivaltiosihteeri Marina Erholan mukaan, kymmenen alan tutkijaa arvioi, että Suomessa sote- ja pelastuspalvelujen toteuttamiseen riittäisi 6–11 hyvinvointialuetta nykyisen 21:n sijaan. Asiantuntijaryhmä katsoo, että alueiden määrää tulisi arvioida uudelleen, jotta uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa, ja heidän mukaansa rakennetta tulisi tarkastella jo ennen kevään 2027 eduskuntavaaleja. Raportissa todetaan myös, että alueita on kansainvälisesti vertaillen varsin suuri määrä.
Mitä uudistus on saavuttanut
Arviointi ei ole pelkästään kriittinen. Sen mukaan palveluiden saatavuus on valtakunnallisesti pääosin samalla tasolla kuin ennen uudistusta, ja väestön yhdenvertaisuus on parantunut, kun hyvinvointialueiden palvelujen myöntämiskriteerit ja sisällöt ovat yhtenäistyneet. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen on todennut, että ensimmäisten toimintavuosien aikana hoitojonojen kasvu on saatu pysäytettyä, henkilöstöpula on taittunut ja alueiden talous on saatu oikenemaan ylijäämäiseksi koko maan tasolla. Joulukuussa saatujen tietojen mukaan 13 hyvinvointialueen tulos olisi vuodelta 2025 ylijäämäinen.
Luottamus on silti heikentynyt
Yksi raportin huolestuttavimmista havainnoista koskee kansalaisten asennetta: vaikka palveluiden saatavuus on monilta osin parantunut, kansalaisten luottamus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on samaan aikaan heikentynyt. Erhola on pitänyt tätä negatiivisen ilmapiirin leviämistä huolestuttavana suuntauksena. Lisäksi hyvinvointialueet ovat eriytyneet toiminnallisesti ja taloudellisesti toisistaan, mikä johtuu ministeri Ikosen mukaan erityisesti väestön ikääntymisestä, palvelutarpeen kasvusta sekä muuttoliikkeestä kaupunkeihin.
Erikoissairaanhoidon verkko tarkasteluun
Raportin suosituksiin kuuluu myös sairaala- ja päivystysverkon tiivistämisen arviointi hallitusneuvotteluihin 2027 mennessä, eli sen pohtiminen, mitkä erikoissairaanhoidon palvelut kullakin alueella on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tuottaa. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso on todennut, että palveluverkoston tiivistäminen on poliittisesti tulenarka kysymys, mutta katsoo, että erikoissairaanhoidon osalta olisi syytä pohtia työnjakoa, jotta osaajat riittävät ja kiireettömiä toimenpiteitä saataisiin tehtyä tehokkaasti.
Parlamentaarinen työryhmä ja rahoitusmallin uudistus käynnistyvät
Pääministeri Orpon 4. maaliskuuta 2026 antaman eduskuntailmoituksen pohjalta valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen työryhmän pohtimaan hyvinvointialueiden tulevaisuutta; sen puheenjohtajaksi tulee kunta- ja alueministeri, ja työn on tarkoitus alkaa kevään 2026 aikana. Samaan aikaan valtiovarainministeriö on käynnistänyt erillisen selvityshankkeen tukemaan hyvinvointialueiden rahoitusmallin seuraavaa, kokonaisvaltaista uudistusta kohti yksinkertaisempaa, ennakoitavampaa ja kannustavampaa mallia. Ministeri Ikosen mukaan ensimmäisten vuosien kokemuksesta on noussut esiin nykyiseen rahoitusmalliin liittyviä merkittäviä heikkouksia, minkä vuoksi pidemmän aikavälin kokonaisuudistustyö on tarpeen.
Miksi tämä jää pinnalle pitkäksi aikaa
Parlamentaarisen työryhmän työ on vasta alkamassa, ja ministeri Ikosen mukaan kyse ei ole täyskäännöksestä vaan määrätietoisesta, puolueiden yhteistyössä etenevästä prosessista kohti johtopäätöksiä nykymallin kehittämiseksi. Rahoitusmallin kolmannen vaiheen korjaussarja on parhaillaan lausunnolla, ja kokonaisvaltaisempi rahoitusmalliuudistus etenee omalla aikataulullaan. Koska sekä aluerakenteen mahdollinen supistaminen 6–11 alueeseen että rahoitusmallin uudistus kytkeytyvät kevään 2027 eduskuntavaaleihin, aihe tulee todennäköisesti hallitsemaan sosiaali- ja terveyspoliittista keskustelua läpi koko kuluvan vuoden ja pitkälle vuoteen 2027.